Taipparikurssikin lähti sitten liikkeelle, koiria on vain niin paljon että oman koiran treenaaminen jää hivenen sivuseikaksi. No taasen ei huono, taipparihaaveet on siirretty ainakin syksyyn ja Hulin kanssa treenaillaan pikkuhiljaa.

Aivan kauhea härdelli, viikonloppuna on näyttely ja mejä-kokeen esisuunnistukset, siitä sitten onkin kokeet 2 vkon päästä. Sitten kun laskee mukaan viikottaiset taipparitreenit yms... Kesäkuussa alkaa helpottaan kiireet. No, syyllinen löytyy vain ja ainoastaan peilistä, turha vonkua kun on itse ottanut kontolleen näin paljon hommia.

Niin se jotain positiivista; Huli pääsi 2h autossa odottelun jälkeen ruutuun ( jossa oli yksi varis ), hulmuamisen jälkeen varis tuli nätisti kannettuna mulle *tuuletusta* Kyllä tämä tästä - pikkuhiljaa.